Valmentajan silmä on termi, jolla tarkoitetaan valmentajan kykyä nähdä pelaajan teknisiä (miksei myös taktisiakin) virheitä. Moni ihminen saattaa tietää miltä oikea suoritus näyttää, mutta olennaisinta on valita oikea reitti kohti täydellisyyttä hipovaa tekniikkaa.
Pelaajilla on useita erilaisia kehiyskohtia (huom. ei virheitä) lyöntisuorituksessa, tasosta riippumatta. Otetaan esimerkiksi vaikka kämmenlyönti ennen seinää. Erilaisia kehityskohtia voi olla muun muassa:
- Jalkatyö
- Vartalon kierto
- Ranne
- Ote
- Liikerata
- Kineettinen liikeketju
Jalkatyö
Yleisin kehityskohde jota lähden korjaamaan on lyönnin aikainen rauhallisuus. Lyödessä kämmenlyöntiä voimme olettaa, että vastustajat ovat verkolla ja haluamme hallitusti joko ohjata lyönnin vastustajan jalkoihin, nostaa sen verkkopelaajien yli tai lyödä lujaa verkkopelaajia kohti. Jokaiseen suoritukseen olisi hyvä saada jalat tukevasti ja tasapainoisesti maahan.
Useimmiten kun puolustaa verkkopelaajaa vastaan, pallo tulee kohtuullisen nopeasti. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä jalka-asento on useimmiten avoin ja polvet hieman koukussa. Mikäli on aikaa ja painon ehtii siirtää eteenpän, voi hieman nojautua palloa kohti ja lyönnin aikana astua vasemman jalan eteen (oikeakätiset) tuoden kropasta hieman vielä tukea lyöntisuoritukseen.
Yleisesti ottaen kuitenkin vinkiksi suurimmalle osalle pelaajista riittää se, että pidetään jalat tukevasti maassa lyönnin aikana ja polvet hieman koukussa.
Vartalon kierto
Useimmiten kun mailaa viedään taakse, riittää että se viedään vain hartioiden avulla vartalon sivulle. Joskus vartalo voi kiertyä liikaa tehden voimakkuuden säätelemisestä hankalaa. Joskus taas maila viedään taakse ainoastaan kädellä, jolloin kaikki lyönnissä oleva vauhti tehdään pelkällä käden heilautuksella tehden suorituksesta epävarman.
Ranteen käyttö
Ihmiset käyttävät padellyönneissä rannetta eri tavoin, usein riippuen taustasta. Ranteella voi helposti pilata muuten loistavan liikeradan koska sillä saa voimistettua saattoa eri suuntiin tai käänneltyä mailan lapaa. Kaiken sen kun tekee vielä aivan väärään aikaan, tulee varmasti ongelmia. Ranne onkin yksi ensimmäisistä asioista joihin usein kiinnitän huomiota, koska se säätelee mailan lavan asentoa osumakohdassa, joka on toinen lyönnin suunnan määrittäjistä. Usein riittää vinkki siitä, että koitetaan pitää ranne jämäkkänä liikkeen aikana, koska liian löysä ranne esimerkiksi voi aiheuttaa mailan lavan kääntymisen ylöspäin ja lyönti karkaa silloin helposti pitkäksi. Ristiriitaista toki on, että peliuran edetessä rannetta saatetaan alkaa hyödyntää enemmän ja enemmän koska sen avulla mailan kärkeen saa hyvin vauhtia ja se tietyissä tapauksissa voi rentouttaa koko lyöntiliikettä. Ranne on kuitenkin vaikea hallita ja siksi aluksi sen käyttämistä ei liiemmin pyritä harjoittelemaan.
Kuitenkin on hyvä muistaa että vika voi löytyä jostain muusta osasta lyöntiä. Esimerkiksi ranteen kääntyminen lyöntihetkellä voi johtua jo siitä, että lyönnin taakseviennissä jo ranne on löysänä tai maila viedään taakse kyynerpää edellä. Tällöin lyönnistä tulee helposti todella piiskamainen, ranteen viuhuessa hurjasti mukana. On ymmärrettävä asioiden syitä ja seurauksia.
Ote
Tähän todennäköisesti puututaan vain, jos pelaaja pelaa “paistinpannuotteella” tai silloin kun pelitaso on jo korkea. Ote riippuu siitä, mitä haluaa tehdä. Periaatteessa voi pärjätä vain yhdellä otteella (vasaraote), mutta kun pelitaso nousee, voi alkaa hyödyntää hieman sovellettuja ratkaisuja. Esimerkiksi matalia palloja lyödessä ennen seinää, on hyvä kääntää otetta hieman suljetummaksi, jolloin pallon lyöminen jalkoihin helpottuu huomattavasti ja palloon saa helpommin yläkierrettä.
Liikerata
Liikeradalla tarkoitan kokonaisuutta, johon kuuluu taaksevienti sekä saatto. Liikerata ja mailan lavan asento ovat todella läheisissä väleissä. Periaatteessa lyönnin suunta ja lopputulos riippuu siitä, missä asennossa maila on osumakohdassa ja minkälainen mailan liikerata on. Usein huomio kiinnittyy joko liian pitkään taaksevientiin tai sitten saaton suunta ei tue sitä, mitä lyönnillä halutaan tehdä.
Kineettinen liikeketju
Pelaajan lyönnistä voi löytyä kaikki: vartalon kierto, hyvä osumakohta, ranne jämäkkänä ja otekin toimii, mutta tuntuu että jokin on vialla. Tällöin huomio saattaa siirtyä liikeketjun toimimiseen. Mikäli esimerkiksi lyödessä käsi lähtee kiihtymään ennen vartalon kiertoa, ei vartalosta saada toivottua vakautta lyönnin hallintaan.
Kuten aiemmin mainittu, näitä tietoja käyttäen valmentajan on tehtävä valinta, tai oikeastaan kokeilu, mitä muuttamalla / parantelemalla saadaan paras mahdollinen lopputulos juuri sillä hetkellä. Ihmisiä motivoi, kun muutoksista saa heti konkreettista hyötyä.
Joskus kokeilu jää vain kokeiluksi. Jostain syystä valmentaja ei onnistu luomaan pelaajalle sellaisia olosuhteita, että hän onnistuisi toteuttamaan toivottua muutosta.. tai sitten pelaaja ei juuri sen hetken taitotasolla siihen pysty; silloin on lähestyttävä lyöntiä eri kulmasta ja todettava että kyseinen muutos jää johonkin tulevaisuuteen. Tämäkin vaatii valmentajan silmää.
Miksi ihmeessä tässä kirjoituksessa lukee niin monesti “esimerkiksi”, “useimmiten”, “yleisesti ottaen” tai “riippuen”?
No, valmentaminen on aina yksilöiden kanssa toimimista ja pelaajia on todella monia erilaisia. Eri ihmiset pystyvät omaksumaan eri asioita todella eri tahtiin ja hyötyvät erilaisista teknisistä muutoksista eri tavoin. Siksi on mahdotonta kirjoittaa mitään ehdotonta sääntöä tai periaatetta lyöntien eri osille, vaan jokaisen pelaajan lyönti on tulkittava ja analysoitava erikseen.
Valmentaminen on loppujen lopuksi kokeilemista. Ensin kokeillaan mikä muutos toimisi kenellekin. Sen jälkeen kokeillaan minkälaisilla pedagogisilla keinoilla niitä lähteä opettamaan. Tämän tiedostaen voi sanoa, että loppujen lopuksi hyvä valmentaja on sellainen, joka hyväksyy sen, että ainoa mitä voi tehdä on kokeilla ja edetä sen perusteella. Ja hyväksyy myös sen, että kokeilu ei aina mene oikein ja suunnitelmia on muutettava nöyrästi.
Terveisin,
Ville