Ihmiset tulevat usein valmennukseen siinä toivossa, että lyöntitekniikka paranisi. Välillä odotukset yhden kerran valmennustunnista saattavatkin olla varsin korkeat. On kuitenkin muistettava, että uusien liikeratojen opettelemiseen, saatika sitten vanhoista liikeradoista pois oppimiseen vaadittava aika, on usein jotain muuta kuin vain yhden kerran tekniikkatreenisessio.
Mielestäni tekniikan opettelu on hyvä jakaa eri vaiheisiin, joissa kehityskohteena olevaa lyöntiä lähdetään työstämään helpommista olosuhteista vaikeampiin.
1. Paikallaan heitosta
Näin pystyt keskittyä vain ja ainoastaan toivottuun asiaan. Mikäli joudut samalla keskittymään pallon luokse liikkumiseen sekä pompun oikein arvioimiseen, jää vain pieni osa kapasiteetista siihen, mitä oikeasti ollaan harjoittelemassa. Tämän vuoksi on hyvä lähteä harjoittelemaan niin, että valmentaja heittää palloa pelaajalle, hänen ollessa paikallaan. Heittämällä on myös valmentajana paljon helpompi vakioida pallon lentorata, sekä ohjata pelaajan osumakohtaa toivottuun suuntaan (hänellä on jalat paikoillaan, joten osumakohta riippuu heiton kovuudesta, korkeudesta ja etäisyydestä). Näin saadaan oikeanlainen tunne onnistuneeseen lyöntiin ja pelaaja alkaa hahmottamaan mihin lyönnillä pyritään ja mitä konkreettista hyötyä tekniikan muuttamisesta saa. Tämä luo motivaation oppia.
2. Liikkeestä heitosta
Parin askeleen liike tuo jo lisähaastetta, mutta usein lyönnin onnistuessa paikoillaan, päästään tämän vaiheen yli kohtuullisen nopeasti. Pelaaja joutuu kuitenkin jo etsimään oikean jalka-asennon ja etäisyyden – kuitenkin helpotetuissa olosuhteissa, kun pallo lentää hitaasti ja tulee aina samalla tavalla. Jotta seuraavalle portaalle voi siirtyä, on pelaajan kuitenkin saatava onnistumisen elämyksiä myös näin.
3. “Paikallaan” kopasta lyödessä
Kolmannessa vaiheessa valmentaja voi siirtyä toiselle puolelle verkkoa lyömään palloa kopasta, kuitenkin vielä helposti pelaajan ulottuviin. Muutos heitosta tekemiseen on, että pallon lentorata todennäköisesti hieman vaihtelee valmentajan lyödessä, sekä tulee aivan uusi tekijä mukaan: pallossa itsessään on jo vauhtia, joten vastapalloon lyöminen toisaalta mahdollistaa pallon jo aikaisemman vauhdin hyödyntämisen, mutta tekee ajoittamisesta hankalampaa. Tällä portaalla on kriittistä saada tarpeeksi onnistumisia, jotta seuraavissa ei kompastuta.
4. Liikkeestä kopasta lyöminen
Samalla tavalla etenemme, kuin heitosta tehdessä. Kun pallon lentorata ja pallon vauhtia vastaan lyöminen on tullut tarpeeksi tutuksi, voimme lisätä uuden muuttujan: pallon luokse liikkumisen. Tässä vaiheessa pelaaja joutuu välillä keskittymään aktiivisesti halutun tekniikan lisäksi myös siihen, miten liikkua pallon luokse. Pallo voi olla liian lähellä, kaukana, takana tai edessä. Usein kuitenkin liian lähellä ja takana, koska on kovin luonnollista yrittää pitää koko lyöntitapahtuma kropan lähellä, koska se tuntuu niin helpommin hallittavalta.
5. Muiden lyöntien lisääminen
Kun lyönti tuntuu kopasta helpolta jopa parin askeleen jälkeen, aletaan lisäämään kierroksia. Tähän asti pelaaja on saanut keskittyä pelkästään yhden lyönnin yhteen tekniikan osaan ja kaikki tuntuu periaatteessa yksinkertaiselta. Siksi on aika luoda uudenlainen ärsyke: esimerkiksi kämmenlentolyöntiä harjoitellessa sekoitetaan mukaan rystylentolyönti, tai jopa vielä lisäksi bandeja. Sarja rystyvolley, 2 kämmenvolleytä, rystyvolley, 2 kämmenvolleytä pakottaa pelaajan keskittymään erityisen tarkasti, kun lyöntipuoli vaihtuu. Kaksi kämmenvolleytä peräkkäin siksi, että ensimmäisen haastavan toiston jälkeen on vielä mahdollista korjata edellisen mahdolliset virheet. Näin oppiminen vahvistuu ja pelaaja oppii itse korjaamaan omia virheitään.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä saattaa sekoittaa monen pään aluksi, joten kopastajakotemmon on oltava suhteellisen hidas – varsinkin aluksi. Jokaisella kerralla, kun pelaaja vaihtaa tuolle rystypuolelle, keskittyminen kämmenen teknisistä koukeroista herpaantuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä, ja siitä kiinnisaaminen on tehtävä lyhyessä ajassa. Erittäin kriittinen vaihe tekniikan harjoittelussa.
6. Elävään palloon harjoitteleminen
Kun ensimmäiset viisi porrasta on käyty läpi (joskus niissä voi mennä 3 viikkoa, joskus 20 minuuttia), voidaan siirtyä lyömään “pallottelutilanteeseen”. Muutos voi tuntua pieneltä, mutta todellisuudessa tämä on suurin harppaus, mitä tekniikan opettelussa otetaan ja voi vaatia jopa ärsyttävän määrän aikaa. Pallottelussa tulee niin monta eri tekijää: täytyy lukea vastustajan lyöntiä, kierrettä, lyöntisuuntaa, pallon lentorataa, pomppua.. kaikkea. Ja ehkä vielä yrittää keskittyä siihen, mitä teknistä osa-aluetta olimmekaan parantamassa. Tässä vaiheessa voi vielä lyödä kuitenkin pelkästään yhtä lyöntiä ja keskittyä vain siihen.
7. Elävä pallo + muut lyönnit
Kuten aiemmin kopasta, nyt voidaan pyrkiä pitämään palloa elossa niin, että valmentaja sekoittaa mukaan edellisen esimerkin mukaisesti rystyvolleytä ja vaikkapa bandejaa. Täten päästään jo lähelle pelitilanteen luomia edellytyksiä – vaikkei silti kuitenkaan täysin.
8. Pelitilanne
Viimeisin muttei suinkaan vähäisin tekniikan harjoittelu tapahtuu pelitilanteessa. Äärimmäisen vaihtelevat olosuhteet riippuen vastustajien lyöntivalikoimista laittaa teknisen kehityksen lopulliselle koetukselle. Usein kuuleekin pelaajan sanovan “kyllä se näissä treeneissä, mutta pelissä....”. Tästä syystä on hyväksyttävä, että lopulliselle tekniikan muuttumiselle on annettava aikaa. Ajan lisäksi ajatuksia. Mikäli treenattavaan asiaan keskittyy ainoastaan valmentajan kanssa, on todennäköistä että tekniikalle ei tapahdu pitkään aikaan mitään. Sen sijaan jos pelatessakin pyrkii toteuttamaan sovittuja asioita, tekniikka voi muuttua hyvinkin nopeasti.
Pelatessa on myös hyväksyttävä virheet. Hyvä valmentaja oppii tunnistamaan onnistuneen harjoiteltavan tekniikan ja onnistuneen lyönnin eron. Hieman keskeneräiselläkin tekniikalla voi lyödä uskomattoman hienoja lyöntejä. Kyse on siitä, millä tekniikalla pystyy toistamaan laadukasta lyöntiä hyvällä onnistumisprosentilla. Oppimisen kannalta virheiden tekeminen on täysin ok niin kauan kun tavoitetekniikasta on pidetty kiinni.
Nämä portaat eivät tarkoita sitä, etteikö portaiden välillä voisi ajoittain pomppia, jos se on tarkoituksenmukaista ja ymmärretään kuitenkin jokaisen portaan merkitys tekniikan harjoittelussa. Ja voi myös huomioida sen että joissain tilanteissa tietyt portaat voidaan ohittaa kovinkin vauhdikkaasti, mikäli pelaaja omaksuu tekniikan tiettyyn pisteeseen asti tarpeeksi hyvin.
Mainittavaa on myös, että jokaisen portaan aikana on mahdollista käyttää erilaisia pedagogisia tehokeinoja, jotta oppiminen olisi helpompaa. Tehokeinot riippuvat täysin lyönnin kehityskohteesta sekä siitä, millä tavalla kukin pelaaja sattuu omaksumaan asioita. Tästä syystä selkeätä ja yksiselitteistä vastausta keinojen valintaan ei oikein voi antaa.
Ehkä ensi blogissa kuitenkin niistä lisää....
Terveisin,
Ville