Ihmiset oppivat eri tavoin. Joillekin on helpointa oppia, kun näkee mallin. Jotkut oppivat kokeilemalla itse yrityksen ja erehdyksen kautta, toiset taas kuuntelemalla, pohtimalla ja sisäistämällä. Kaikkia näitä ihmisiä kuitenkin yhdistää kaksi asiaa: Ensinnäkin, kun joku liikerata on opittu ja se on lihasmuistissa, siitä on erittäin vaikea päästä eroon. Toinen yhdistävä tekijä on mahdottomuus hahmottaa täysin omaa tekemistä. Nämä tekijät yhdistävät kaikkia taitolajeja – varsinkin niitä, joissa taitoa ja koordinaatiota vaativat suoritukset tehdään kaiken lisäksi varsin vauhdikkaan liikkumisen päätteeksi.
Sivuhuomautuksena on sanottava, että mallioppiminen ei välttämättä ole tutkitusti taitoa vaativissa lajeissa paras mahdollinen. Ns. ydinkeskeinen oppiminen, missä lähdetään kehittämään pelaajan lyöntiä heijastaen hänen jo osaamaansa on parempi kuin se, että lähdetään suoraan kopioimaan valmentajan suoritustekniikkaa. On muistettava että on olemassa lyöntityylejä, jotka voivat ja saavat vaihdella, sekä lyöntitekniikan eri osa-alueita, joista koostuu se, onko lyönnillä mahdollista saavuttaa haluttu lopputulos.
LIHASMUISTI
Kun ihminen tekee asiat tarpeeksi kauan tietyllä tavalla, kehittyy ns. lihasmuisti. Kroppa pyrkii tekemään samankaltaisissa tilanteissa aina samalla tavalla, toki välillä hieman epäonnistuen (muutenhan loppujen lopuksi kaikki suoritukset olisivat virheettömiä). Hyvä asia tässä on se, että kun valmentaja näkee esimerkiksi 10 kämmenlyöntiä, hän pystyy rakentamaan jo suhteellisen valistuneen käsityksen niistä kehityskohdista, mitkä vaikuttavat lyöntiin eniten.
Haasteeksi muodostuu tietysti totutun liikeradan muuttaminen. Lähes joka tilanteessa, uudella tekniikalla lyöminen tuntuu aluksi suorastaan luonnottomalta ja ehkä jopa järjen vastaiselta. Aivot taistelevat uutta liikerataa vastaan ja yrittää palauttaa kropan ruotuun ja palata takaisin vanhaan ja tuttuun. Ensimmäinen askel lihasmuistia vastaan taistelemiseen on siis luonnottoman tunteen hyväksyminen.
Toinen askel on se, että valmentajan on luotava olosuhteet, jolloin onnistumisia tulee uudella tekniikalla. Ilman tätä askelta on lähes mahdoton motivoida. “Kyllä se vielä...” -lause ei hirveästi innosta, jos pelaaja on lyönyt 368 kertaa bandejan takaseinän yli. Helpotetaan suoritusta, helpotetaan olosuhteita ja kehitetään mielikuvia joilla mennään kohti muutosta.
On tärkeää huomioida että muutokset eivät oikein voi olla yhden asteen mailan lavan kääntämistä tai kolmen sentin taakse viennin lyhentämisiä. Mitä pienempi muutos on, sitä nopeammin tekniikka palaa siihen vanhaan totuttuun liikerataan. Aluksi liioittelu on tärkeää. Tekniikka todennäköisesti asettuu sopivasti kultaiselle keskitielle.
Kun nämä askelmerkit on painettu kenttään, voidaan alkaa tekemään toistoja toistojen perään. Harjoittelun portaista oli kirjoitusta aiemmassa blogissa.
OMAN TEKEMISEN HAHMOTTAMINEN
Valmentajana olen törmännyt satoja, ellen jopa tuhansia kertoja tilanteeseen, jossa pelaaja kokee tekevänsä ohjeiden mukaan mutta todellisuudessa on todella kaukana siitä. Myönnettäköön, että olen ollut myös pelaajana tässä tilanteessa ;)
"Ei mun maila mene noin taakse."
"No, meneepäs."
Toki asiasta täytyy käydä rakentavaa keskustelua, mutta loppujen lopuksi jos pelaajan on haastava hyväksyä valmentajan palaute, voi esimerkiksi käyttää apuna videokuvaa. Monessa puhelimessa on nykyään mahdollisuus ottaa hidastettua videota. Tällä videolla pystyy hyvin osoittamaan sen, mitä on yrittänyt suusanallisesti sanoa. Toki kaikki tämä on tehtävä hyvässä hengessä ja ymmärtäväisesti, koska kuten aiemmin sanottu: omaa liikerataa on erittäin vaikeaa hahmottaa. Hahmottaminen on vaikeampaa mitä enemmän tekemisessä on elementtejä. Esimerkiksi kämmenlentolyönnin hahmottaminen on huomattavasti helpompaa, kuin nurkassa kahden lasin palloon pyöriminen ja sen jälkeinen lyönti.
Hahmottaminen ja lihasmuisti kulkevat kauniisti käsi kädessä ja valmentajan on hyvä opettaa pelaajaa ymmärtämään molempia. Tärkeä askel kaikessa harjoittelussa on ymmärryksen lisääminen. Miltä tuntuu onnistunut lyönti, miltä tuntuu vanha tuttu lihasmuistissa oleva liikerata ja miten se korjataan toivotuksi. (HUOM! Teknisesti onnistunut lyönti tarkoittaa onnistumista suhteessa sen hetkiseen harjoiteltavaan asiaan. Lyönnin lopputulos voi olla epäonnistunut ja rajojen ulkopuolella, vaikka teknisesti oltaisiin onnistuttu…Tämä on hyvä muistaa)
PEDAGOGISET TEHOKEINOT: LIIOITTELU JA “PAKOTTAMINEN”
LIIOTTELU
Liioittelusta mainitsinkin jo aiemmassa tekstissä. Tässä yksi käytännön esimerkki liittyen liioitteluun, kun lähdemme harjoittelemaan kierteisempää bandejaa tai volleytä:
Lähtötilanne on usein se, että pelaaja lyö bandejan erittäin suorana ja pallo pomppaa takalasista aika paljon. Erityisesti tilanteessa, jossa pelaaja pääsee nojaamaan eteenpäin ja aikaa lyönnin suorittamiseen on hyvin, olisi hyvä pyrkiä tehostamaan lyöntiä.
Vaihe 1:
Avataan lapa. Kierteen lyömiseen yksi tärkeä tekijä on se, että uskalletaan pitää mailan lapa ns. auki, eli mailan osumapinta näyttää yläviistoon. Todennäköisesti tässä vaiheessa pelaaja aloittaa lapa auki, mutta kiihdytyksen aikana ennen osumakohtaa on kääntänyt mailan jo suoraksi, jolloin osuma ei tuota kierrettä. Lopputilanteessa mailan osumapinta näyttää hieman alaviistoon. Tästä päästään ensimmäiseen liioitteluun: “Lyö niin, että mailan lapa näyttää myös lyönnin lopuksi ylöspäin”. Tämä ei ole meidän lopullinen tavoite, mutta liioittelun vuoksi ja lavan asennon hahmottamisen takia teemme näin.
Vaihe 2:
Mikäli pelaaja onnistuu vaihe 1:n tavoitteessa, hän todennäköisesti lyö pallon takaseinään, tai jopa sen yli. Miksi? Itse liikerata pysyy vielä samana lihasmuistin takia, mutta mailan lavan asennon kääntäminen aiheuttaa pallon lentoradan muuttumisen radikaalisti. Emme kuitenkaan ole tästä huolissamme. Miksi? Pelaaja on tehnyt meidän toiveittemme mukaisesti ja onnistunut siinä teknisessä asiassa, jota halusimmekin.
Vaihe 3:
Olemme selvinneet muutamasta epätoivon kyyneleestä, kun pallo on lentänyt takaseinän yli. Pääsemme liioittelemaan uudestaan: “yritä lyödä verkkoon”, mutta pyri siihen että edelleen lyönnin jälkeen mailan osumapinta osoittaa yläviistoon. Verkkoon lyödessä liikerata on kovinkin erilainen, kuin takaseinän yli lyödessä mailan lavan ollessa samassa asennossa. Kuitenkin noin radikaali muuttaminen on ihmiselle äärimmäisen vaikeaa ja usein itse asiassa tämä vinkki johtaakin toivottuun lopputulokseen: hyvään, kierteiseen bandejaan. Joskus tässä menee 50 lyöntiä, joskus 10, mutta vielä en ole törmännyt tapaukseen jonka kanssa tällainen menettelytapa ei olisi toiminut.
Taas on tietysti muistettava että tekniikan siirtäminen “koppaharjoituksesta” pelitilanteeseen on pidempi prosessi.
"PAKOTTAMINEN"
Sanan mukaisesti pyritään luomaan tilanne, jossa pelaaja ei voi tehdä mitään muuta kuin oikein (HUOM! Siinä teknisessä osa-alueessa). Tällaisia keinoja on hyvä ottaa käyttöön, kun mallin näyttäminen, sanominen sekä helpotetuissa olosuhteissa harjoittelu ei tuota haluttua lopputulosta.
Esimerkki 1:
Harjoitellaan lyhyempää taakse vientiä. Tähän ehkä yleisin esimerkki on se, että laitetaan pelaaja seisomaan takalasin viereen ja heitetään palloa. Maila kolahtaa lasiin -> taakse vienti on liian pitkä. Samalla tavalla pystyy olosuhteet luomaan jollain muulla esineellä tai ihmisellä. Laitetaan joku kaatuva torni, tuoli, pelaaja, jääkiekkomaali, tötterö sopivaan kohtaan ja aletaan heittää palloa. Kun muutamia toistoja on onnistunut, voidaan poistaa pakote ja koittaa lyödä ilman sitä.
Esimerkki 2:
Harjoitellaan hartioiden kiertoa. Tähän hyvä tapa on käyttää esimerkiksi jalkapalloa, kuntopalloa tai muuta, jota pitää kiinni kahdella kädellä. Tämä pakottaa ihmisen viemään mailan molemmilla käsillä taakse jolloin hartiat kääntyvät lähes automaattisesti. Tätä voi toteuttaa aluksi esimerkiksi
niin, että pitää kahdella kädellä palloa, maila kädessä ja lyönnin aikana pudottaa pallon. Toisia vaihtoehtoja on sitoa kädet yhteen kuminauhalla, viedä maila myös vasemman käden avulla taakse jne. jne.
Esimerkki 3:
Harjoitellaan matalana pysymistä. Tähän on olemassa eräänlainen kuminauha, joka vetää yläkroppaa alas. Se on erittäin raskasta, mutta sen avulla oppii hahmottamaan polvikulmaa ja sitä, kuinka suorana oikeasti pelaakaan.
Esimerkki 4:
Harjoitellaan “blokkausvolleytä”. Kun blokataan palloa, kannattaa pitää maila aika lähellä vartaloa, jotta kontrolli lyönnissä pysyy. Tätä voi harjoitella esimerkiksi laittamalla pallon kainaloon ja lyödessä sen on pysyttävä tiukasti siellä.
SIIRRÄNNÄISVAIKUTUS
Siirrännäisvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että harjoitellaan lyönnin liikerataa, tekniikkaa tai liikeketjun hyödyntämistä jotenkin muuten kuin lyömällä ja pyritään siirtämään harjoiteltu tekniikka lyöntiin. Tätä tapaa opettaa voi käyttää erityisesti silloin, jos halutaan käyttää enemmän vartaloa lyönnissä.
Kun ihminen heittää vaikka 3 kilon kuntopalloa, on todennäköisempää että hän käyttää siinä oikeita lihaksia keskivartalosta (sekä jalkoja), kuin mitä hän tekee 360g padelmailan kanssa. Siirrännäisvaikutusharjoituksessa voidaan esimerkiksi ensin heittää 5 kertaa kuntopalloa kahdella kädellä kämmenlyönnin tekniikalla, jolloin toivotut lihakset aktivoituvat ja niiden käyttöön totutaan. Tämän jälkeen lyödään muutama kämmenlyönti ja yritetään pitää vartalon toiminta samanlaisena kuin kuntopalloa heittäessä. Tätä toistetaan useita kertoja kunnes pelaaja alkaa hahmottamaan liikeketjua halutulla tavalla.
Erilaisia opettelu- ja valmennustapoja on paljon. Loppujen lopuksi tärkeintä on löytää kullekin yksilölle sopivat harjoittelumetodit ja hyödyntää niitä tarpeen vaatiessa. Harjoituksista ei myöskään kannata tehdä tehokeinojen ja erikoiskikkailuiden tulvaa, vaan käyttää niitä tarpeen vaatiessa kohdennetusti aina jotain erityistä ongelmaa varten.
Kivoja harjoitteluhetkiä!
Terveisin,
Ville